Aavasaksa tunnetaan yleisesti Lapin vanhimpana matkailukohteena, sillä sen maine vetonaulana alkoi jo 1700–1800-lukujen taitteessa, kun erämaaluonnon eksoottisuus ja keskiyön aurinko houkuttelivat alueelle niin tiedemiehiä, tutkimusretkeläisiä kuin varhaisia matkailijoitakin; 1800-luvulla Aavasaksasta tuli kansainvälisesti tunnettu paikka erityisesti geodeettisten tutkimusten ja eurooppalaisten kulttuurivaikuttajien ansiosta, ja kohteen arvo matkailulle tunnustettiin niin laajasti, että 1800-luvun lopulla rakennettu Keisarinmaja – joka oli tarkoitettu Venäjän keisarin mahdolliselle vierailulle – vahvisti Aavasaksan aseman yhtenä Suomen ja koko Lapin varhaisimmista ja arvostetuimmista näköalapaikoista, joka on vetänyt kävijöitä yhtenäjaksoisesti jo yli kahden vuosisadan ajan.
Aavasaksan aurinko
66°23'55.5"N 23°43'30.4"E
Aavasaksa on Lapin vanhin matkailukohde
Aavasaksalla on katsottu keskiyön aurinkoa, koska se sijaitsee niin pohjoisessa ja korkealla vaaran laella, että sieltä avautuu esteetön ja poikkeuksellisen laaja näkymä yli Tornionlaakson maisemien, mikä tekee siitä ihanteellisen paikan tarkkailla ilmiötä, jossa aurinko ei laske lainkaan horisontin taakse; luonnonolot, maantieteellinen sijainti ja vaaran avoimet rinteet loivat jo varhain edellytykset sille, että matkailijat, tutkijat ja myöhemmin kesävieraat nousivat Aavasaksalle todistamaan keskiyön aurinkoa, ja juuri tämä ainutlaatuinen näkymä teki vaarasta yhden Suomen ja Lapin varhaisimmista tunnetuista paikoista, joissa ilmiötä käytiin varta vasten ihailemassa.
Pierre Louis Moreau de Maupertuis (1698–1759) oli ranskalainen filosofi, matemaatikko ja tutkimusmatkailija, joka liittyy Aavasaksaan siksi, että hän johti 1730-luvulla kuuluisan Laponian geodeettisen retkikunnan, jonka tarkoituksena oli mitata maapallon muodosta käytävää kiistaa: oliko Maa navoiltaan litistynyt vai ei. Retkikunta valitsi Aavasaksan yhdeksi tärkeimmistä mittauspaikoistaan, koska vaara tarjosi poikkeuksellisen selkeän horisontin ja ihanteelliset olosuhteet tarkkojen kolmio- ja kulmamittausten suorittamiseen. Maupertusin tutkimukset osoittivat lopulta, että maapallo on navoilta litistynyt, mikä oli aikansa tieteellinen sensaatio ja vahvisti Aavasaksan asemaa kansainvälisesti merkittävänä tutkimuspaikkana. Tämän retkikunnan ansiosta Aavasaksa tuli tunnetuksi Euroopan tiedepiireissä jo ennen varsinaisen matkailun syntyä, ja Maupertusin matka loi vahvan pohjan vaaran myöhemmälle maineelle Lapin varhaisimpana matkailukohteena.
Vastakohtien
Aavasaksa
Kaamos hiipii syksyllä Aavasaksalle kuin hiljainen peitto, joka laskeutuu laakson ylle ja tekee jokaisesta äänestä pehmeämmän, jokaisesta valosta arvokkaamman. Vaarojen takaa nouseva sininen hämy kietoo maiseman omaan rauhaansa, ja lumi hohtaa kuin se kantaisi sisällään päivän kadonnutta kirkkautta. Pieni valonkaistale taivaalla – joskus hennon roosan, joskus kullan sävyinen – tuntuu lahjalta, joka saa pysähtymään ja hengittämään syvään kylmää, puhdasta ilmaa. Aavasaksan talvessa kaamos ei ole vain pimeyttä, vaan lupaus hiljentymisestä, ajasta jolloin maailma hidastaa ja ihminen löytää itsestään uudenlaisen rauhan.
Struven ketju
Struven ketju on 1800-luvulla saksalais-venäläisen tähtitieteilijän Friedrich Georg Wilhelm Struven johdolla toteutettu kolmiomittausketju, jonka tarkoituksena oli määrittää mahdollisimman tarkasti maapallon muoto ja koko. Se koostuu yli 2 800 kilometrin pituisesta pisteverkostosta, joka ulottuu Mustaltamereltä Jäämerelle kymmenen maan alueella ja sisältää 258 kolmiomittauspistettä, joista 34 on tänä päivänä suojeltu UNESCO:n maailmanperintökohteina. Struven ketju oli aikansa merkittävimpiä tieteellisiä infrastruktuurihankkeita, sillä sen tuottamat mittaukset loivat perustan modernille geodesialle ja kartoille.
Aavasaksalla Struven ketju näkyy ennen kaikkea historiallisena mittauspisteenä, joka on osa tätä laajaa, yli 2 800 kilometrin pituista maailmanperintökohdetta. Aavasaksan laella sijaitseva piste oli yksi ketjun pohjoisen mittauskohdista, ja sieltä avautuvat laajat näkymät Tornionlaaksoon tarjosivat aikanaan erinomaiset olosuhteet kolmiomittauksille. Aavasaksalla voi kirjaimellisesti seistä samalla pisteellä, jossa 1800-luvun tutkimustyö auttoi rakentamaan perustaa modernille kartoitukselle ja geodesialle.
Aavasaksan maisemiin ja kansallismaiseman tunnelmaan voi tutustua parhaiten vierailemalla alueen näköalatornissa, josta avautuvat laajat näkymät Tornionlaakson jokivarsiin.. Näköalatornin huipulta voi havainnoida alueen vuodenaikojen vaihtelua sekä auringonvalon liikkumista Pohjolan taivaalla – samoja ilmiöitä, joiden vuoksi Aavasaksa on tunnettu jo 1700-luvulta lähtien erityisesti keskiyön auringon katselupaikkana. Tornin ympäristöön on rakennettu opasteita ja polkuja, joten kävijä voi helposti yhdistää maisemien ihailun luontoretkeen Kruununpuistossa tai rauhallisiin kävelyihin vaaran laella. Vierailu näköalatornissa antaa konkreettisen mahdollisuuden kokea kansallismaiseman arvokkuus: sen avaruus, värit ja luonnon rauhallinen rytmi avautuvat vierailijalle kokonaisuutena, joka on yhtä aikaa historiallinen, kulttuurinen ja maisemallinen elämys.
